Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Talouden ja kestävän hyvinvoinnin yhdistäminen

 

Talouden rooli on tukea ja mahdollistaa yhteiskunnan haluttu kehitys. Liiketoiminta on talouden yksi keskeinen osa. Yhteiskunnan tavoitteena voisi olla ajatus kestävästä hyvinvoinnista – hyvästä elämästä. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on monessa mielessä ollut hieno saavutus, jonka elinvoimaisuuden ja kukoistuksen turvaaminen on tärkeätä. Toimintaympäristö muuttuu ja yhteiskunnan kehitys johtaa uudenlaisiin haasteisiin. Monella hyvinvoinnin alueella joudumme etsimään erilaisia uusia ratkaisuja ja rakenteita vanhojen mallien rinnalle ja tilalle. Talous on yhteiskunnan palveluksessa ympäristön ehdoin ja ihmisiä varten. Meidän nykyiset tapamme tuottaa hyvinvointia ovat kestämättömällä pohjalla julkisen velkaantumisen ja luonnon suhteen.

Ihmisten hyvinvoinnin tärkeitä tekijöitä ovat esimerkiksi terveys, elämänhallinta ja elämän mielekkyys. Riittävä vauraus, osaaminen ja osallistumisen mahdollisuudet ovat ominaisuuksia, joiden avulla hyvinvointia voi edistää. Ihmissuhteet ovat useimmille hyvän elämän perusta. Oma perhe on suhteista yleensä tärkein auttaen esimerkiksi miehiä elämään pitkän elämän. Yksinäisyys puolestaan leikkaa elinvuosia ja aiheuttaa monenlaisia sosiaalisia ongelmia. Yksilön osaaminen tarjoaa mahdollisuuden hyvään työpaikkaan ja mielekkääseen tekemiseen. Liikkuminen tuottaa monenlaista hyvinvointia.

Suomenkin talousjärjestelmän perusperiaatteena on ollut se, että markkinat ovat yleensä hyvä tapa järjestää talouden toiminta. Julkisen sektorin talouspolitiikan tehtävänä on yksityisen sektorin epäonnistumisten korjaaminen. Nämä tehtävät koskevat tulonjakoa, resurssien allokaatiota ja talouden vakaudesta huolehtimista. Allokaatio koskee esimerkiksi markkinapuutteita kuten kilpailun vääristymiä, ulkoisvaikutuksia ja julkisia palveluita. Verot ovat keskeinen talouspolitiikan työkalu. Kaksi talousjärjestelmää, jotka jäävät yleensä vähemmälle huomiolle ovat yhteisötalous (vapaaehtoistoiminta, kansalaisliikkeet ja perhetalous) ja varjotalous (harmaa ja rikollinen talous).

Pohjoismainen yhteiskuntamalli, jossa vauraus yhdistyy tasaiseen tulonjakoon, turvallisuuteen ja hyvään sosiaaliturvaan sekä tasa-arvoisiin ihmisoikeuksiin ja matalaan hierarkiaan, menestyy hyvin kansainvälisissä hyvinvointivertailuissa. Taloudelliseen kestävyyteen kuuluu tulojen, menojen ja velkaantumisen tasapaino, mikä on seuraavina vuosikymmeninä suuri rakenteellinen haaste Suomelle. Vaikuttaa siltä, että myös rahoitusmarkkinoiden rooli hyvän kehityksen turvaajana ja mahdollistajana on osittain kääntynyt päälaelleen. Talouden taantuma/ lama syntyy tyypillisesti ensin liiallisen likviditeetin aiheuttamana finanssikriisinä, joka kehittyy talouskriisiksi, josta seuraa sosiaalinen kriisi esimerkiksi työttömyyden muodossa. Toimiva raha- ja pankkijärjestelmä ovat kuitenkin myös kestävän talouden välttämättömiä osia. Rahoitusmarkkinoiden tulisi turvata ja mahdollistaa yhteiskunnan kestävä kehitys osana talouden vakaata kehitystä.

Kestävä hyvinvointi voi toteutua vain luonnon asettamissa rajoissa. Suomalainen elämäntapa tarvitsee neljän maapallon ekologiset resurssit, jos näin eläisivät kaikki ihmiset. Ilmaston nykymenoon perustuva lämpeneminen aiheuttaa suuria ongelmia ihmiskunnalle. Kestävä hyvinvointi perustuu siis luonnon, talouden ja yhteiskunnan asettamille reunaehdoille yli sukupolvien tarkasteltuna. Talouden muuttaminen kestävämpään suuntaan lähtee liikkeelle arvojen muutoksesta, mikä yleensä tapahtuu hitaasti tai voimakkaan kriisin kautta.

Kestävän hyvinvoinnin talous nojaa neljän pääoman lajin – teollisen, inhimillisen, sosiaalisen ja ympäristöpää- oman – tarkoituksenmukaiseen hyödyntämiseen.

• teollinen/ rakennettu pääoma on ihmisten luoma rakennusten, laitteiden ja tuotantoprosessien kokonaisuus. usein teolliseen pääomaan viitataan investointeina.

• inhimillinen pääoma muodostuu koulutuksesta, taidoista ja tiedoista. Ihminen on tässä ”elävä” tuotannontekijä.

• sosiaalinen pääoma käsittää kulttuuriset ja institutionaaliset normit sekä niiden varassa kehittyvät ihmisten keskinäiset verkostot ja yhteistyön.

• ympäristöpääoma muodostuu kaikista luonnon voimavaroista.

 

 

Kestävän hyvinvoinnin perusta on käsitys hyvästä ja arvokkaasta elämästä. Himanen on tältä osin onnistunut yksilöimään hyvän elämän perusteita. John Rawlinsin ”theory of justice” kirjassa uudistetun hyvinvointiyhteiskunnan eettisenä perustana on oikeudenmukaisuuden käsite, johon sisältyy reilujen yhtäläisten mahdollisuuksien periaate. Vastaavasti kehityksen filosofian alueella Amartaya Senin ”development as freedom” teesin mukaan hyvinvoinnin kehitys on vapauksien lisääntymistä, mutta niin että vapauden käsite on tyhjä jos se ei yhdisty tosiasiallisiin taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin toteuttamisen mahdollisuuksiin (capabilities). Senin mukaan on nimenomaan olennaista pystyä edistämään moraalisia valintoja reaalimaailmassa. Positiivinen psykologia nostaa ihmisten hyvinvoinnin kehityksen päämääräksi. Hyvinvointi perustuu autonomiaan, sosiaalisuuteen ja merkitykselliseen tekemiseen.

Kestävän kehityksen taloudellisia haasteita kuvaa hyvin nobelistien vuonna 2011 tuottama julkilausuma:

”On vakuuttavia syitä ajatella uudelleen taloudellisen kehityksen perinteinen malli. Taloudellinen järjestelmä, joka on aiheuttanut globalisoituneet kriisit, ei paikkailemalla korjaudu. Markkinat ja yrittäjyys tulevat olemaan päätöksenteon ja taloudellisen muutoksen pääajureita, mutta täydennykseksi tarvitaan politiikkakehikkoja, jotka edistävät uudenlaista teollista aineenvaihduntaa (metabolismia) ja resurssien käyttöä. Meidän tulisi:

Ottaa huomioon luontopääoma, ekosysteemipalvelut ja edistyksen sosiaaliset näkökohdat kaikissa taloudellisissa päätöksissä ja köyhyyden vähentämisstrategioissa. Tämä edellyttää uusien hyvinvointi-indikaattoreiden kehittämistä, jotka ottavat huomioon BKT:n puutteet taloudellisen kasvun indikaattorina.

Asettaa taloudelliset kannustimet uudelleen niin, että innovoinnin ajurina ovat laajemmat yhteiskunnalliset etunäkökohdat, ja se tavoittaa suuren osan globaalista väestöstä, joka ei nykyisin hyödy näistä innovaatioista.