Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Työtä kannattaa jakaa -

Työllisyysasteen ero Ruotsiin johtuu pääasiassa osa-aikaisista työsuhteista

 

Talouspoliittisessa keskustelussa korostetaan usein Suomen alhaisempaa työllisyysastetta muihin Pohjoismaihin verrattuna. Olisi suotavaa, että ymmärrettäisiin, miksi näin on, jotta ei tehdä vääriä analyysejä ja johtopäätöksiä tarvittavista toimenpiteistä koskien tätä tärkeää tavoitetta.

Tärkein selittäjä tähän on ero osa-aikaisissa työsuhteissa.

Eurostatin tilasto osa-aikaisten työsuhteiden osuudesta ikäluokissa 15-65 vuonna 2015

 

                          Hollanti            50 %

                          Itävalta             27 %

Saksa                27 %

Norja                26 %

Britannia          25 %

Tanska             25 %

Ruotsi               24 %

Suomi               14 %                 (vuonna 2005  oli 13 %)

 

Tämä rakenteellinen ero osa-aikaisten työsuhteiden määrässä on hyvin pitkäaikainen. Suomen Pankin analyysi ennen lamaa vuodelta 2008 kuvasi tilannetta näin

”Yhteenvetona voi todeta, että Suomessa työmarkkinoille osallistutaan vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, mutta kun siellä ollaan, tehdään enemmän työtunteja. Muissa Pohjoismaissa työelämään osallistutaan laajemmalla rintamalla, mutta työtuntien määrä jää työssä olevilla pienemmäksi kuin Suomessa. Tämä voi heijastaa sitä, että tarjolla olevien työsuhteiden variaatio on Suomessa suppeampi ja osa-aikatyön perinteet ovat heikompia kuin muissa Pohjoismaissa. ”

(BoF Online 8/2008 Seija Parviainen).

Ministeri Raimo Sailas kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnissaan 28.2.2017

Hallituksen tavoitteena on 72 prosentin työllisyysaste. Siihen ei siis olla asiantuntijoiden mukaan pääsemässä, vaikka muissa Pohjoismaissa suhdeluku on korkeampi. Miesten kohdalla 55–64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut 60 prosenttiin. Se on silti kansainvälisesti vertaillen yhä matala. Ruotsissa vas­taava luku on 77 prosenttia. Synnytysiässä olevien naisten työllisyysaste on Suomessa laskenut reilusti. Esimerkiksi 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä työllisyysaste on 10 prosenttiyksikköä matalampi kuin Ruotsissa. Ilmeisenä syynä on suomalainen erikoisuus, lasten kotona tapahtuvan hoidon tuki.”

Tätä aihetta käsiteltiin reilu vuosi sitten myös Helsingin Sanomissa, kun Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki teki erikoisen analyysin työllisyysasteen erosta Suomen ja Ruotsin välillä (10.8.2016)

”Ruotsiin viittasi budjettiriihen alla muun muassa valtiosihteeri Martti Hetemäki, joka totesi HS:n haastattelussa (10.8), että Ruotsissa ja Tanskassa työllisyysaste on pysynyt korkealla osin siksi, että palkka- ja tuloerot ovat kasvaneet kummassakin maassa viime vuosina paljon.

Suomalaistenkin pitää hänen mukaansa hyväksyä palkkaerojen kasvu, jotta työllisyys paranisi.

HETEMÄEN ilmaisema ajatus palkkaeroista on harhaanjohtava, toteavat tutkijat. Heidän mukaansa Ruotsin hyvän työllisyyden taustalla ovat muut tekijät.”  

Osa-aikainen työ on Suomessa yleistä nuorimpien joukossa ja erittäin pientä vanhemmissa ikäluokissa. Myös pienten lasten vanhempien osalla suurin selittävä tekijä työllisyysasteessa on osa-aikatöiden Suomea parempi mahdollisuus Ruotsissa.

Osa-aikatyön halukkuus vanhemmissa ikäluokissa saattaa kasvaa myös eläkeuudistuksen avulla. Uusi mahdollisuus saada vajaa puolet eläkkeestään varhennettuna 61 vuotiaana antaa toimeentulon kannalta tähän mahdollisuuden. Työmarkkinoiden tutkimuksissa nousee esille isot ryhmät sekä niitä, jotka haluaisivat tehdä enemmän töitä ja niitä, jotka haluaisivat tehdä työtä joustaen nykyistä vähemmän.

Osa-aikatyön kohdalla on mahdollisuus, että työntekijän ja työantajan intressit kohtaavat. On myös mahdollista, että syntyy kohtuuttomia 0-tuntisopimuksia. Osa-aikatyön joustavia malleja pitäisi Suomessa sekä kehittää että tarjota nykyistä enemmän. Tämä voisi olla erityisesti julkisella sektorilla hyvä mahdollisuus vaikuttaa työllisyysasteeseen ja tarjota työtä nykyistä useammille. Kunhan tämä tehdään molemmille osapuolille vapaaehtoisena työelämän joustojen parannuksena.  

Esimerkiksi Suomen suurin työnantaja Helsingin kaupunki työllistää  38 000 työntekijää. Uskon, että osa-aikaisten joustavien työmahdollisuuksien avulla monet nykyiset työntekijät voisivat saavuttaa paremman tasapainon työn ja muun elämän välillä. Tuottavuuskin silloin paranisi paremman jaksamisen ja motivaation kautta. Näin saattaisi aueta monille työttömille tilaisuus päästä työhön edes osa-aikaisesti. Jos tämä toteutuisi siinä suhteessa kuin muissa pohjoismaissa, niin osa-aikaisten määrä kasvaisi 10 %-yksikköä. Näin voitaisiin saada 1000-2000 uutta työllistä, tämä vaikuttaisi jo Helsingin alueen työllisyysasteeseen. Mahdollisesti työttömien, kotivanhempien tai jopa eläkeläisten työllistymisenä - Helsingissä oli vuoden lopussa yli 40 000 työtöntä, joista yli vuoden työttömänä oli ollut yli 40 %.

Tämä ei ole vaihtoehtona sille, että työn jakamisen lisäksi tarvitsemme myös lisää työtunteja. Osa-aikaiset työmahdollisuudet lisäisivät todennäköisesti myös työn kokonaiskysyntää ja parantaisivat edelleen sekä työttömyyttä että työllisyysastetta.